La Gomeran identiteetti
La Gomera on suuri personaalisuus, sillä on vuosisatoja vanhoja tapoja ja perinteitä, jotka ovat muokanneet saaren olemusta samalla tavalla kuin saarelle tyypilliset luonnonterassit ovat muokanneet sen ulkonäköä. Museoverkoston ja historiallisen kulttuuriperinnön ansiosta La Gomeraan tutustuminen tarkoittaa rikkaan ja monipuolisen kulttuurin kokemista saaren ensimmäisistä asukkaista nykyaikaan.
Ensimmäiset uudisasukkaat
Vaikka asukkaiden alkuperä on edelleen epävarma, yleisin teoria on, että La Gomeran ensimmäiset asukkaat olivat Ghomaran berberejä. Saari on silloin jaettu neljään kantoniin: Mulagua, Hipalán, Orone ja Agana. Nämä sijaitsivat alueilla, joita tällä hetkellä hallitsevat Hermiguan, San Sebastiánin, Valle Gran Reyn ja Vallehermoson laaksot.
Silloiset asukkaat harjoittivat karjataloutta, heillä oli rikas kulttuuri ja paljon perinteitä, joita ylläpidetään edelleen, kuten vihellyskieli, paimenen hyppy tai palmusiirapin ja gofion tuotanto. Voimakkaan oikeudenmukaisuuden omanneet La Gomeran asukkaat tunnettiin epäkonformistisesta ja kapinallisesta luonteestaan. Väitetäänkin, ettei La Gomeraa ole koskaan pystytty valloittamaan.
San Sebastian de La Gomeran arkeologisessa museossa säilytettyjen historiallisten jäänteiden lisäksi saarella on monia arkeologisia kohteita, kuten Alto de Garajonaysta löydetty pyhä uhripaikka. Toinen historiallinen kohde on Toscas del Guirren observatorio, jossa aikoinaan mitattiin aikaa päivänseisauksilla ja jossa sijaitsee saaren suurin libyalaisberberikirjoitusta sisältävä kivi. Myös Chipuden luonnonmonumentti Vallehermosossa on erittäin merkittävä.
Kristoffer Kolumbuksen vierailu
La Gomeran merkitys Amerikan löytämisessä vuonna 1492 on laajalti tunnustettu. Saari oli viimeinen satama, jossa karavellit huollettiin ennen lähtöä kohti tuntematonta. Myöhemmin saaresta tuli etuoikeutetun maantieteellisen sijaintinsa ansiosta säännöllinen pysähdyspaikka reitillä uuteen maailmaan.
Casa de Colón, Kolumbuksen koti, joka sijaitsee saaren pääkaupungissa San Sebastiánissa, on avattu vierailijoille. Rakennuksessa on nyt museo, jossa esitellään aikakauden historiallista materiaalia sekä järjestetään erilaisia kiertäviä näyttelyitä.
La Gomeralta amiraali löysi kaikkea tarvitsemaansa, kuten makeaa vettä, elintarvikkeita, erinomaisen ilmaston ja suotuisat tuulet. Torre del Conden lähellä sijaitsee Casa de la Aguada. Sen sisällä on 1400-luvulta peräisin oleva kaivo, josta sanotaan matkalaisten ottaneen vettä matkaa varten. Vain 200 metrin päässä on Asunciónin Neitsyeen kirkko, jossa Kolumbus rukoili menestystä matkalleen. Kannattaa myös vierailla La Gomeran San Sebastiánin pyhäkössä, jossa on vaikutteita sen ajan portugalilaisesta arkkitehtuurista. Se rakennettiin vuonna 1535, vuosia amiraalin vierailun jälkeen.
Saarella on useita kolkkia, joilla on ollut tärkeä merkitys maailman historiassa, ja jotka ovat tehneet siitä kuuluisan.
Käsitöitä ja kansanperinnettä
La Gomeran käsityöt ovat erinomainen osoitus saaren identiteetistä. Taidetta, tekniikoita ja syvään juurtuneita tapoja ja menetelmiä luontoa ja sen materiaaleja syvästi kunnioittaen. Puuta, paju- tai ruokokoreja ja erityisesti keramiikkaa, johon voi tutustua Las Locerasin kulttuurikeskuksessa. Keramiikkatuotteet valmistetaan perinteisesti täysin käsin, ilman dreijaa, muinaisilla alkuperäiskansojen menetelmillä.
Käsityöelinkeino on keskittynyt saaren pohjoisosaan, erityisesti Vallehermoson alueelle. Perinteet näkyvät myös juhlissa ja tapahtumissa, kuten vuosittain järjestettävillä saaren käsityöjuhlilla, joilla voi myös kuunnella gomeralaisten kansanmusiikkiryhmien musiikkiesityksiä.
La Gomeran kansanperinnettä ei voi ymmärtää tutustumatta sen musiikkiin ja perinteisiin tansseihin. Rumputanssi on ainutlaatuinen hispaanisen kulttuurin menneisyydestä peräisin oleva laulun ja tanssin yhdistelmä, jossa miehet ja naiset tulkitsevat vanhoja tarinoita ja historiallisia tapahtumia laulaen gomeralaisen rummun ja chácaras -kastanjettien rytmissä. Tanssi on spontaania, ja sitä harjoitetaan kulkueissa ja kansanjuhlissa, kuten San Sebastiánin Bajada de la Virgen de Guadalupe, Chipuden Candelarian neitsyen juhlat, Rosasin Santa Rosa de Liman juhlat ja El Cedron Lourdesin Neitsyen juhlat.
La Gomeran vihellyskieli
Mieleenpainuvin La Gomeran kulttuurin ilmentymä on kuitenkin saaren vihellyskieli. Tämä kieli, jota harjoitetaan yksinomaan La Gomeralla, on todellinen osoitus aidosta paikallisesta identiteetistä. Unesco julisti sen ihmiskunnan aineettomaksi perinnöksi vuonna 2009 tunnustuksena sen poikkeuksellisesta kulttuurillisesta arvosta. Saaren ensimmäiset asukkaat loivat sen viestiäkseen rotkojen ja laaksojen välillä. Se on siirtynyt sukupolvelta toiselle nykypäivään asti ja ollut vuodesta 1999 lähtien pakollinen oppiaine La Gomeran kouluissa.
