Elokuva, joka vei Silbo Gomeron, La Gomeran vihellyskielen, punaiselle matolle

Elokuvan päätyttyä Cannesin vaativa yleisö osoitti sille seisten suosiota. La Gomeran paikallishallinnon delegaatioon kuuluneen juhlavieraan, Odile Antonio Báezin sanojen mukaan, ”elokuva sai uskomattoman vastaanoton ja koko yleisö suorastaan lumoutui silbosta, La Gomeran vihellyskielestä”. Espanjassa ”La Gomera” -nimisellä (”The Whistlers” ulkomaalaiselle yleisölle) elokuvallaan kuuluisa ohjaaja Corneliu Porumboiu sai tämän kanarialaisen saaren yhden tärkeimmän identiteetin tunnuksen suorastaan säkenöimään valkokankaalla, ja se olisi saattanut ansaita jopa kultaisen palmun.

The Whistlers kertoo tarinan korruptoituneesta poliisista, joka matkustaa Kanariansaarille oppiakseen silboa, muinaista vihellyskieltä, jolla saaren asukkaat kommunikoivat keskenään pitkien välimatkojen päästä yli saaren jyrkänteiden. Vihellyskielessä ihmiskieli muunnetaan sointuviksi vihellyksiksi, jotka pystytään tunnistamaan pitkienkin matkojen päästä. Syy silbon opettelemiseen on poliisin pyrkimys pystyä kommunikoimaan salaa mafiaan kuuluneen henkilön kanssa, jonka hän yrittää saada pois vankilasta. Elokuvia käsittelevän alustan Otros cines elokuvakriitikon Diego Batllen mukaan The Whistlers kuvaa yhtäältä ”Kanariansaarten helmeksi” kutsutun saaren kauneutta (totta, näin saari esitellään heti elokuvan alussa), ja toisaalta myös ”kierrättää ja sen jälkeen kääntää päälaelleen tämän elokuvatyypin elementit” onnistuen ”irtautumaan aikaisemmasta tuotannostaan ja lähes kaikesta maansa elokuvateollisuudesta”.

Mutta miten romanialainen kuuluisa ohjaaja päätyi Kanariansaarille? Mikä sai hänet ihastumaan La Gomeran saareen? Miten hän onnistui tuomaan esiin silbon, La Gomeran vihellyskielen, merkityksen elokuvassaan? Vastaus viimeiseen kysymykseen löytyy Kiko Correalta, tämän erikoisen kielen opettajalta, joka oli koko elokuvaryhmän mukana kuvausten ajan ja opetti näyttelijöitä hallitsemaan tämän taidon. Hän kertoi Europa Pressille antamassaan lausunnossa seuraavaa: ”Teimme töitä kahden viikon ajan ennen kuvauksia, neljästä kuuteen tuntiin päivässä, ja myös itse kuvausten aikana, ja näyttelijöiden halukkuus ja sinnikkyys olivat hämmästyttäviä”.

Correa ei ole ainoa silbon, vihellyskielen opettaja saarella. Itse asiassa vihellyskielen opiskeleminen otettiin pakollisena aineena La Gomeran ala-asteen opinto-ohjelmaan vuonna 1999. Tämän toimenpiteen tarkoituksena oli antaa arvoa kanarialaisen kulttuurin osatekijälle, joka huolimatta siitä, että se on monille tuntematon jopa Espanjan alueella, on kuitenkin julistettu ihmiskunnan aineettomaksi kulttuuriperinnöksi vuonna 2009.

Huolimatta siitä, että Corneliu Porumboiu sai tämän tuntemattoman kielen loistamaan Rivieran punaisella matolla, asiaan liittyy mielenkiintoinen yksityiskohta, jonka hän tunnusti lehtimiehille ja elokuvan ystäville elokuvajuhlien aikana: hän ei itse osaa lainkaan silboa, vihellyskieltä. Ja tästä huolimatta, kuten hän tunnusti Javier A. Fernándezille El País -sanomalehden El Viajero -matkaliitteessä, tämä ei suinkaan tarkoita sitä, etteikö vihellyskielen olennaisin olemus ja sointu olisi muuttaneet hänen elämäänsä, ehkäpä lopullisesti: ”Se tuntui minusta runolliselta, minua kiehtoi ajatus siitä, että tätä muinaista kommunikointitapaa voidaan edelleen käyttää nykymaailmassa”.