Vallehermoson kävelykierros

Lähdemme matkaan kunnantalon aukiolta. Kuljemme läpi historiallisen kaupunginosan, joka oli saaren tärkein asutuskeskus maanviljelyn kulta-aikaan ensin viinikaupan ansiosta ja 1900-luvulla banaanin. Kaksikerroksiset puukattoiset talot kertovat tämän kylän tärkeästä asemasta saarella. Ohitamme modernin San Juan Bautistan kirkon, jonka menneisyys on samanlainen kuin koko kylällä: raunioitumista raunioitumisen perään siihen asti, kunnes kirkko sai nykyisen uusgoottilaisen muotonsa.

Kun olemme ohittaneet Vallehermoson hautausmaan, aloitamme loivan nousun kohti Era Nuevan notkoa, jossa meitä odottaa kasvien kirjo vailla vertaa. Yksittäisiä ryppäitä muodostavat palmut ja pusikot ovat ottaneet uoman ja vanhat kastelumaat haltuunsa. Aluetta ollaan palauttamassa luonnontilaan, ja maanviljelyn aiheuttamat jäljet ovat pikkuhiljaa katoamassa. Kiinnostavampaa kasvillisuutta löytyy rinteiltä, nimittäin rohtokatajia.

Jatkaessaan nousuaan reitti yhtäkkiä levenee ja siirtyy pienelle kivetylle alueelle. Tämä muistuttaa laakson maanviljelymenneisyydestä. Uomaa myötäilevät viljelymaat kasvoivat varmasti gofio-viljaa, joka oli maalaisten ruokavalion perusta ja alkuperäisten asukkaiden perintöä.

Kun olemme nousseet rinnettä ylös asti, voimme nauttia upeasta näkymästä Vallehermoson ylängölle. Erityisesti oikealla puolellamme kanarianyrtti ja kanerva muodostaa maastoon tilkkutäkin, joka jatkuu aina Epinassa loppuvaan kansanpuistoon asti. Edessämme puolestaan aukeaa Vallehermoson laurisilvan täyttämä ylätasanko. Täältä katsoessaan ymmärtää laakson merkityksen maanviljelylle. Sen yläosien metsät varmistivat veden saannin lähteistä, jotka puolestaan täyttivät viljelyn mahdollistavat vesireitit.

Tästä kappelista käsin voimme nähdä La Gomeran pohjoisrannikon, lännen suunnalla Peligron ja Bejiran sekä saaren rinteillä sijaitsevan Arguamulin kylän. Kappelissa palvotaan Santa Claraa, ja legendan mukaan se sai alkunsa kalastajien rannalta löytämästä kuvasta. Toisaalla sijaitsevasta temppelistä on mainintoja jo 1600-luvulta lähtien. Nykyinen tiilirakennus on järjestyksessään kolmas tällä alueella, jossa se on paremmin suojassa ja jossa myös temppelin elokuinen juhla on helpompi järjestää.

Eroosio on entisestään korostanut tämän tuulen piiskaaman vuoren puoliaavikkomaista ulkoasua. Täällä seisoo myös Virgen del Coromoton kappeli, jonka pystyttivät Venezuelasta, suojelupyhimyksen Nuestra Señora del Coromoton kotimaasta, palanneet Vallehermoson naapurit vuonna 1985. Kappeli on merkkinä siitä, että lähistöllä sijaitsee hylätty Chijerén kylä. Siellä muutamat yksinäiset palmut seisovat paikoilla, joissa on viljelty maata, mikä oli aikanaan karjanhoidon lisäksi tärkeä osa karua maalaiselämää Gomeron pohjoisosissa.

Harjanteiden jälkeen saavumme Punta de Alcaláan, joka on viimeinen nousu ennen mereen asti laskevaa kielekettä. Täältä näemme Vallehermoson kaikessa komeudessaan. Täältä katsoen saa myös kunnollisen käsityksen laakson koosta, mitä ei sisältä katsoen aina huomaa kovin helposti. Katsoessamme edessämme näkyviä Tamargadan rinteitä, on helppo ymmärtää, kuinka vaikeaa täällä on viljellä maata. Vallehermoson kukoistavan maanviljelyn voi helposti ymmärtää sijainneen uomassa, jossa entisillä kastelumailla oli helppo työskennellä ja vettä oli saatavilla. Asutus oli rakennettu vähemmän jyrkille rinteille, jolloin paras maa jäi viljelykäyttöön.

Laskeuduttuamme notkon uomaan ja palattuamme Vallehermosoon tietä pitkin voimme suunnata rannikolle. Vasemmalla näkyvät entisen venekurjen jäänteet. Tämä kivinen rakennelma tunnetaan linnana, ja sen avulla maataloustuotteet voitiin lastata laivoihin. Kappelissa puolestaan palvotaan Virgen de Candelarian neitsyttä. Sen aiemmat sijainnit olivat merenkäynnin takia ongelmallisia, mutta uusin rakennus toimii hyvin.