Syksy Garajonayssa
Garajonayn kansallispuistoon mennessäsi tunnet väistämättä yhteenkuuluvuutta puistoon, sulaudut sen jokaiseen kolkkaan... Varsinkin, jos menet puistoon syksyllä!
Syksyllä metsä alkaa muuttua heijastaen luonnon kiertokulkua. Metsä havahtuu kesän jälkeisestä raukeudesta ja pukeutuu sateiden saapuessa erilaisiin vihreän sävyihin. Syksyn valo korostaa näyttämön jokaisen nurkan, jäkälän ja puunrungon erilaisella kirkkaudella, saaden puiston värit hehkumaan entistä kirkkaampina. Ensimmäisten sateiden myötä sienet tuovat omat antimensa värikkääseen näytelmään Garajonaylle tyypillisten vihreän sävyjen lisäksi.
Laurisilva-metsän muodostavat ikivihreät puut, jotka eivät pudota lehtiään siten kuin muut puulajit muilla leveysasteilla. Patikoijan iloksi polkuja peittävät lehdet ovat jäänteitä vuosien varrella kertyneistä kuolleista lehdistä, jotka pikkuhiljaa kattavat maan okran värisillä ja punertavilla materiaaleilla, ja samalla rikastuttavat maaperää orgaanisella materiaalillaan.
Metsän siimeksessä on aina sumua, joka ilmestyy ja katoaa kuin tanssien tuulen siivillä, todistaen saarilla vallitsevien pasaatituulten läsnäoloa.
Matkailijat toisinaan kysyvät, onko suositeltavaa lähteä patikoimaan puistoon sumuisessa tai sateisessa säässä. Vastaus on aina kyllä, se ei ole pelkästään suositeltavaa, vaan myös aivan välttämätöntä! Juuri tänä vuodenaikana voi puistosta nauttia eniten. Sumu ja sade takaavat tämän tuhatvuotisen metsän säilymisen ja veden saannin saarella. Kanariansaarilla on jäljellä vain harvoja pysyviä vesivirtoja rotkojen välissä. La Gomera on tästä poikkeus. Vaikka saari sijaitsee vain 300 kilometrin etäisyydellä Saharasta, maapallomme suurimmasta autiomaasta, Garajonayssa virtaa vesi koko vuoden viittä eri uomaa myöten. Voimakasvirtaisin ja vaikuttavin näistä on El Cedron joki. Kristallinkirkkaan virran kuunteleminen ja sen puhtaissa vesissä virkistäytyminen on helppoa. Kansallispuiston reitit 2, 8 ja 9 vievät kaikki tähän tunnusomaiseen paikkaan, Garajonayn sydämeen. Reitti 9 kulkee Contaderosta El Cedron pieneen kylään, Lourdesin erakkokappelin ja sen virkistysalueen kautta, jossa voi pysähtyä lepäämään ja virkistäytymään. Polun pituus on noin 6 kilometriä ja korkeusero keskitasoa. Se päätyy vesiputoukselle, jonka vedet kastelevat koko vuoden saaren pohjoispuolen maanviljelysalueita. Matkan varrella voit tutustua Garajonayn kotoperäisiin puulajeihin, kuten makaronesianavokado, kanarianpikkonia ja laakeripuu. Viimeksi mainittu on antanut nimensä laurisilva-metsälle ja jos haluat tunnistaa sen, sinun tulee tarkkailla puun lehtiä: lehden keskisuonen vierellä näkyy pieniä paukamia, ja jos puussa on marjoja, ne muistuttavat mustia oliiveja. Nyt osaat tunnistaa laakeripuun!
Lapsuuden satujen tarinat tapahtuivat usein metsässä, jossa taustalla kuului erikoisia ääniä, sammal ja jäkälät riippuivat puun oksissa, sumu ympäröi tarinan sankarit ja pystyimme lähes tuntemaan metsän tuoksut. Nyt sinulla on tilaisuus elää tarina itse! Kun tutustut puistoon syksyllä, voit palata lapsuutesi tarinahetkiin ja kulkea hymyssä suin tuntien samoja kihelmöiviä tuntemuksia kuin silloin, kun sinulle luettiin tai kerrottiin tarinoita lapsuudessa.
Entä sitten perheen pienimmät? Vierailu on heille suorastaan välttämätön, lasten mielikuvitus puhkeaa kukkaan näissä maisemissa, metsän jokainen kolkka on kuin näyttämö, joka heijastaa heidän kuvitelmiaan. Täällä voi elää tarinoissa, joissa tontut ja haltijat piileskelevät kaatuneiden puunrunkojen lomassa ja jäkälän peittämien oksien kätköissä tanssivan sumun peittäessä koko ympäristön.
Kyllä, puisto on syksyllä aivan oma tarinansa, kuin lapsuuden sadut, mutta nyt voit olla itse niiden sankarina.
