La Gomeran alkuperäiskansat: Hautacuperche
La Gomeraa asuttivat alkuperäiskansat, jotka palvoivat ja kunnioittivat Äiti Maata jaloin periaattein ja omaperäisin tavoin, jotka ovat säilyneet tähän päivään asti, kuten La Gomeran vihellyskieli, jonka Unesco on julistanut ihmiskunnan aineettomaksi kulttuuriperinnöksi. Gofio, guarapo -tahna ja "palmusiirappi", saaren keittiön perusainesosat, antoivat energiaa, jota ihmiset tarvitsivat kulkeakseen saaren haastavia polkuja. Nämä reitit ovat olleet pohjana nykyiselle yli 600 kilometriä pitkälle reittiverkostolle, joka löytyy La Gomeran verkkosovelluksesta. Saarella on edelleen havaittavissa piileviä jäänteitä espanjalaisen Kastilian kruunun saaren valloituksesta 1400-luvulla. Suosittelemme tutustumaan tähän Unescon biosfäärialueeksi julistamaan saareen ja nauttimaan sen ainutlaatuisesta luonnosta ja rauhasta.
Teloitus Degollada de Perazassa
Teloitus tapahtui San Sebastián de La Gomerassa. La Gomeran alkuperäiskansalaisen Iballan ja saarta julmasti hallinneen kastilialaisen herran Hernán Perazaan rakkaussuhdetta pidettiin sukurutsauksena. Se johti teloitukseen paikallishallinnon päätöksellä. Teloituksesta oli vastuussa ja sen suoritti Hautacuperche, josta oli juotuaan saman eläimen maitoa tehty alueen hallitsija ja perheen jäsen. Roque de Agandosta lähtee rotkon läpi kulkeva polku, jonka läheisyydessä sijaitsee Guahedumin luola, jossa teloitus suoritettiin.
Gomeron asukkaiden kapina
Hautacuperche tarkoitti "jumalien suosiossa olevaa henkilöä". Historiankirjoissa kerrotaan, kuinka Iballan äiti, joka oli tyttärensä kanssa Guahedumin luolassa Los Roquesin luonnonmonumentin alueella, kertoi rinteen huipulla odottavalle Hautacuperchelle tilanteesta vihellyskielellä. Tämä vastasi viestiin vihellyksellä. "Itse asiassa", sanoo Juan Carlos Hernández, Cabildo de La Gomeran perintötutkija, "Iballa kuunteli ja ymmärsi, mitä he viestivät ja varoitti Hernán Perazaa, että he aikoivat tappaa hänet. Tästä syystä uskomme, että vihellyskieltä käytettiin jo silloin”.
Torre del Conden piiritys
Torni sijaitsee San Sebastián de La Gomerassa. Kastilialaiset rakensivat sen La Villan rotkon suulle alkuperäiskansoja ja merirosvoja vastaan puolustautumista varten. Beatriz de Bobadilla, Hernán Perazan vaimo, pakeni sinne miehensä teloituksen jälkeen. Alkuperäiskansan soturit, jotka olivat taitavia kivien heittäjiä, tekivät kolme valtausyritystä, joita varten he olivat harjoitelleet lapsuudesta asti. Hautacuperche oli niin taitava, että samalla kun hän heitti yhdellä kädellä kiviä tornia kohden, otti hän toisella kädellä kiinni kastilialaisten nuolia ja heitti ne takaisin. Tästä syystä sotilaat tunnistivat hänet päälliköksi ja päättivät tappaa hänet. Silloin Kastilian kruunun lisäjoukot saapuivat puolustamaan aluetta. La Gomeran alkuperäiskansat uskoivat menettäneensä jumalten suosion ja vetäytyivät Alto de Garajonayn pyhään paikkaan valloittaen sen takaisin itselleen.
Jumalten suosiota Alto de Garajonayssa
Alto de Garanjonay on La Gomeran korkein kohta ja se sijaitsee 1.487 metrin korkeudessa Garajonayn kansallispuistossa, jonka Unescon on julistanut luonnonperintökohteeksi. Puisto ulottuu saaren kuuden kunnan alueelle. La Gomeran sydän ja polkujen risteyspaikka on tertiaarikaudelta peräisin oleva lauripuumetsä, joka saa ravinteensa pilvistä. Alueen kuuluisa sumu seuraa retkeilijää huipulle asti, jossa kohtaa huikean näkymän Atlantin valtamerelle. Tällä pyhällä alueella voi vieläkin nähdä aikoinaan hyvin merkityksellisiä kivistä rakennettuja pyhiä uhripaikkoja. Alkuperäiskansat pysyivät alueella, kunnes valloittaja Pedro de Vera huijasi heidät laskeutumaan San Sebastián de La Gomeraan. Jos käskyä ei totellut, oli siitä seuraamuksena kova rangaistus. Tätä valloitusta on pidetty saaren verisimpänä.
Viisautta Geriánin kylästä
Tässä Vallehermosossa sijaitsevassa arkeologisessa aarteessa löytyy näille päiville asti säilyneitä luolataloja, joista yhdessä asui Hupalupo, yksi La Gomeran alkuperäiskansojen neuvoston jäsenistä. Hänet tunnetaan viisaana ja arvostettuna miehenä, joka ei halunnut aloittaa konfliktianut aloittaa konfliktia, joka johti lopulta gomeralaisten kapinaan. Paikka on täynnä polkuja, jotka johtavat luonnonmonumenteille, kuten Roque Canolle tai Chipuden vuorilinnoitukselle. Matka menneisyyteen Vallehermosossa täydentyy vierailemalla Las Locerasin kulttuurikeskuksessa, joka on erinomainen paikka tutustua La Gomeran tyypilliseen keramiikkaan ja La Miel de Palma -keskuksessa, jossa kerrotaan, miksi guarapo -palmumehua pidetään yhtenä maailman parhaana energiajuomana. Alkuperäisasukkaat nauttivat sitä yhdessä maukkaan La Gomeran gofion kanssa. Lisäksi siitä saadaan "palmusiirappia", yhtä La Gomeran gastronomian rikkauksista.
